matkalla olen perillä

Olen kamppaillut paino-ongelmien kanssa koko ikäni. Tällä hetkellä painan todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Ainakin terveyteni temppuilee ja kipuja on paljon. Toisaalta olen onnellisempi, kuin aikoihin, vaikka elämäni onkin jonkinlaisessa käymistilassa. Ristiriidat elämässä kuluttavat kovasti. Tällä hetkellä suurinta ristiriitaa koen sekä työssä, että juuri painon kanssa kamppaillen. Työrintamalla ahdistaa työn määrä, motivaation puute, koulutuksen puute. Työ tuntuu merkityksettömältä, vaikka se ei sitä välttämättä olekaan.  Stressi on tapissa. Aika on kortilla. Teen kahta työtä, en välttämättä tarvitsisi kahta hommaa, mutta en halua luopua yrityksestäkään. Päivätyö ja yritykseni täydentävät toisiaan. Molemmat ovat yksin liian raskaita. En tiennytkään, että minulla on tarve kirjoittaa valivali-blogia. Näköjään on. En jaksa sipistellä ja teeskennellä, että kaikki on vaaleanpunaista, kun välillä elämä on myös muita värejä. Mustaa se ei ole kuitenkaan. Tavoittelen siis elämä...

Olen 36-vuotias, maalaiselämää rakastava monen alan ammattilainen. Ennen kaikkea olen kuitenkin ihminen, joka kaipaa muutosta arjen haastaviin tilanteisiin, erityisesti ajankäyttöön. Olen aloittanut useita blogeja, mutta en ole koskaan uskonut itseeni.Tällä kertaa minä uskon. Minä kirjoitan juuri siitä, mistä haluan juuri itselleni. Jos haluat tulla mukaan lukemaan, tule toki. Elämäni koostuu maaseudun rauhasta, kahdesta työstä ja unelmoinnista. Asun unelmatalossa eläinten ja perheeni kanssa. Olen saavuttanut paljon, enkä tiedä ketä siitä pitäisi kiittää. Minun suhteeni vanhempiini on varsin monimutkainen. Niin monimutkainen, etten ole kyennyt käsittelemään niitä tähän päivään mennessä. Olen syntynyt kultalusikka suussa, samalla ollen jo varhaislapsuudessa traumatisoitunut. Minut on kasvatettu perheessä, jossa olen ollut kovin haluttu, samalla olen kuitenkin ollut pettymys. En kykene käymään näitä asioita järkevästi läpi, vaan oksennan asioita ajoittain ulos ilman mitään järkevää l...