Sinä riität

Olen kamppaillut paino-ongelmien kanssa koko ikäni. Tällä hetkellä painan todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Ainakin terveyteni temppuilee ja kipuja on paljon. Toisaalta olen onnellisempi, kuin aikoihin, vaikka elämäni onkin jonkinlaisessa käymistilassa.

Ristiriidat elämässä kuluttavat kovasti. Tällä hetkellä suurinta ristiriitaa koen sekä työssä, että juuri painon kanssa kamppaillen. Työrintamalla ahdistaa työn määrä, motivaation puute, koulutuksen puute. Työ tuntuu merkityksettömältä, vaikka se ei sitä välttämättä olekaan.  Stressi on tapissa. Aika on kortilla. Teen kahta työtä, en välttämättä tarvitsisi kahta hommaa, mutta en halua luopua yrityksestäkään. Päivätyö ja yritykseni täydentävät toisiaan. Molemmat ovat yksin liian raskaita.

En tiennytkään, että minulla on tarve kirjoittaa valivali-blogia. Näköjään on. En jaksa sipistellä ja teeskennellä, että kaikki on vaaleanpunaista, kun välillä elämä on myös muita värejä. Mustaa se ei ole kuitenkaan.

Tavoittelen siis elämää, josta en tarvitse lomaa. Elämää, jossa teen mitä haluan, milloin haluan. En tavoittele rikkauksia, vaan riittävää toimeentuloa, jotta voin elellä kelvollisella tasolla.

Olen elänyt muutama vuosi takaperin taloudellisen kriisin, jonka myötä menetin kaiken. Selvisin, kun möin kaiken omaisuuteni ja minulla oli lämpimät suhteet rahoituslaitoksiin. Sain lainaa velkojeni maksuun. Se kokemus oli opettavainen ja raskas, mutta en kadu mitään. Elin hetken unelmaa, joka oli lapsuuden haaveiden täyttymys. Minulla oli siis oma eläinkauppa. Vain muutaman vuoden, mutta kuitenkin. Sen jälkeen mikään työ ei ole tuntunut enää miltään.

Siihen tunteeseen pyrin takaisin. Omassa eläinkaupassa olin kuin kotonani. Osasin sen työn, rakastin asiakkaitani, rakastin kohtaamisia. Haluan rakastaa uudelleen.