Unelmia ja toimistohommia

Ei ole krapulaa, ei vapinaa, mutta silti...

Unelmointi on ehkä parasta ajanvietettä, mitä olla saattaa. Voisin istua unelmoimassa päivät läpeensä. Harmi, ettei sitä tässä hektisessä ympäristössä arvosteta ollenkaan. Olen nyt päättänyt antaa itselleni päivittäin ajan unelmoida.

Millaista olisi, jos saisin elää unelmaelämää?
En joutuisi heräämään aamulla kiireeseen, vaan saisin herätä rauhassa ja vaikka katsella pari pätkää lempisarjaa ennen aamupalaa. Tekisin töitä lähellä kotia, ehkä jopa kotona, eläinten kanssa. Voisin pitää vaikka yksilövalmennuksia eläinavusteisesti. Mitä valmentaisin? Unelmointia, taloutta, eläimiin liittyviä juttuja, Osaanhan minä trimmata. Voisin vaikka opettaa ihmisiä trimmaamaan koiriaan. Kursseja eri aiheista. Koirahoitolakin voisi olla kiva. Tai vuokratalli. Eniten haluaisin tehdä hoivatyötä, jossa voisin toimia yhdessä eläimen kanssa, mutta asiakkaan kotona. Voitaisiin mennä mummojen ja pappojen kanssa lenkittämään koiraa, katsomaan lampaita ja hevosia. Tai voisin etsiä yhdessä asiakkaiden kanssa elämän tarkoitusta, paistaa makkaraa ja jutella mukavia. Unelmoin siitä, että kukaan ei kerro, missä ja koska minun pitää olla missäkin. Että saisin olla vapaa kaikista aikatauluista. Ehkä voisin myös kirjoittaa kirjan siitä, millaista on olla lapsi vielä 30 vuotiaana. Töitä tekisin unelmaelämässäni muutaman tunnin päivässä. Loput ajat olisin vapaalla, kävisin ratsastamassa, olisin läsnä mun perheeni jäsenille.

Mun unelmaelämässä minulla ei olisi kiirettä, ei stressiä, eikä ahdistusta. Uskon, että minulla on mahdollisuus saavuttaa tämä. Aion tästä päivästä lähtien toimia niin, että pikkuhiljaa saavutan tilanteen, jossa minä pystyn elämään elämää, jota minä tarvitsen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytyi.

Trauma