Kirjoittamisen vaikeus

Olisi niinku miljoona älykästä ja ihmeellistä ajatusta ja kaikkea. Mutta kato kun ne on päässä. Ne eivät suostu tulemaan ulos näppäimistölle ja sitä kautta ruudulle. Lopulta tekee mieli taas kirjoittaa jostain tavallisesta. Arkisesta. Mutta sitähän meidän ihmisten elämä pääsääntöisesti on. Tavallista ja arkista.

Ihan sama, miten paljon sitä ihmeellisiä asioita pyörittää päässään, kun todellisuus on melko... ihmeellistä omalla tavallaan. Miten ihmeellistä on, että on saanut pidettyä lapset elossa ja jokseenkin hyvässä kunnossakin vaikka kuinka monta vuotta. Mieskin on ihme kyllä vielä minun kanssani ja vaikuttaa edeleen siltä, että hän rakastaa minua. Ihme sekin.

Minulla on työ, yritys ja mahdollisuuksia kehittää itseäni molempien kautta. Sekin on ihme. Minulla on harrastuksia, omat ihanat hevoset ja muut lemmikit. Ihmeellistä. Minulla on kaikki, mitä oikeastaan voin kaivata. Ihmeellistä.

Taas on vaan todettava, että todellakin se ihmellinen löytyy arjesta. Kiitollisena ja  ihmeissään kaikesta tästä.