Unelma-arki

Kyllä se vaan on niin, että ei mikään voita tasaista ja hyvää arkea. Töissä tilanne on vähän helpottanut, enää ei niin kovasti väsytä, mutta on vain ajan kysymys, kun taas seuraavaksi väsyttää. Tiedän, että poltan kynttilääni molemmista päistä kahden työn kanssa.

Toisaalta. Kummastakaan työstä en ole valmis luopumaan kokonaan. Molemmissa on puolensa. Toivon niin kovasti, että saisin tehdä osapäiväistä päätyössäni, jotta voisin hieman enemmän pitää vapaata ja trimmata.

Olen itseasiassa kehittelemässä aivan uutta konseptia mun firmaani. Olen tehnyt valmiiksi jo mainosmateriaalia ja kaikkea, mutta viimeinen uskallus puuttuu vielä.

Mikä minua sitten estää? Uskallus kerta kaikkiaan. Enkä luota itseeni. Tiedän olevani eläinalan kova ammattilainen, tunnen eläimet, lajit ja tuotteetkin. Olen ammattilainen myös terveysalalla. Tiedän ja osaan asioita, mitä kovin moni muu ei osaa, eikä ainakaan tästä näkökulmasta. Silti -minä uskallan- asenne puuttuu.

Tuntuu, että vähän väliä otan juoksuaskeleita kohti tavoitetta, mutta juuri ennen, kuin pitäisi hypätä, minä peräännyn. En vaan uskalla. Uskon, että se päivä tulee vielä, kun oikeasti uskallan. Vielä se päivä ei ole tässä. Ja siihen on syy, sen tiedän. Asioilla on tapana järjestyä.

Minun voimalauseeni ovat juuri uskallukseen ja johdatukseen liittyviä.

Asiat tapahtuvat syystä, jokainen kohtaaminen tapahtuu syystä ja asiat järjestyvät aina. Jatkan unelmointia ja tiedän saavuttavani vielä jotain suurta, vaikka elämäni on täynnä suuria iloja. Joka päivä. Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Sitä vaan joskus on niitä kaikkia.